Talven selkä taittuu

Lumipeite maassa vajoaa tasaiseen tahtiin, linnut laulavat aamuisin, eli ollaan kovasti menossa kohti kevättä ja kesää. Pitäjänteatterilaisille se tarkoittaa käytännössä sitä, että plarit pyörii käsissä, autoissa, sohvilla ja vaikka missä. Vuodenvaihteen tienoolla päätettiin uudesta produkstiosta, ohjaaja olikin varmistettu jo viime syksyn karonkassa, eli tuotanto polkaistiin käyntiin.

Kesälle 2016 näytelmäksi valittiin Agapetuksen ”Kas niin, Mimmi”. Tiedossa on kommelluksia, väärinkäsityksiä ja lemmen leiskuntaa. Näin talviaikaan kerran viikossa pidettävissä harjoituksissa on huomattu, että naaman pitäminen peruslukemilla on haastava tehtävä, eli tästä voi päätellä, että yleisölle on luvassa myös nauruhermoja kutkuttavaa tavaraa. Nyt treenataan, mietitään lavastuksia ja puvustuksia, yritetään vääntää julistetta ja kaikin puolin rasvataan konetta kuntoon kesää varten.

Tapaamisiin vanhassa tutussa ympäristössä.

Noitatohtori joukkoineen lomille.

Niin se vaan tämäkin kesä ja projekti on saatu päätepisteeseen.
Tammikuussa aloitettiin lukuharjoituksilla ja suunniteltiin asemia, tuloja ja menoja. Kokeiltiin eri ”tyylejä” mietittiin minkälaisia tyyppejä nää olisi.
Toukokuun lopulla siirryttiin Museolle ja aloitettiin alusta suunnittelut tuloista ja menoista, sillä onhan ne mittasuhteet vähän erilaiset kuin koulun luokassa. Kaikesta selvittiin ja näytökset alkoi, nyt alkoi jännitys säästä.

Esitykset meni hienosti alusta loppuun, ja yleisö oli ihanasti mukana joka esityksessä. KIITOS YLEISÖLLE, sillä tehän se teette meille sen esityksen, ilman teitä ei olisi meitäkään.

Kiitos näytelmän kirjoittajalle KARI KITUSELLE, kun annoit tekstin meille ja tehdä siitä ”kantaesitys”.

KIITOS ohjaajallemme MATTI MUHOSELLE kun suostuit työhön.
Työtä sinulla riitti, mutta selvittiin ”maaliin”, ja hauskaa meillä oli kanssasi. Tuntui tosi hyvältä kun sanoit, että olet YLPEÄ meistä.

KIITOS RAKKAAT KERIMÄEN PITÄJÄNTEATTERIN NÄYTTELIJÄT, Kiitos jokaiselle eriksekseen ja kaikille yhteisesti.
ME TEIMME SEN TAAS, HYVÄ MYÖ.

KIITOS ”SÄÄN HALTIJALLE”, 7 esitystä meni ilman veden pelkoakaan, viimeisessä esityksessä antoi muutaman minuutin vettä taivaalta, mutta ei niin paljoa että olisi tarvinnut esitystä katkaista, kunhan vaan muistutti että näinkin voisi olla ja aurinko paistoi taas.

Nyt me aloitamme ”ansaitun” kesäloman, ja loppukaronkkaa vietämme ennen lumien satamista.

KERIMÄEN PITÄJÄNTEATTERI KIITTÄÄ JA KUITTAA, SEKÄ TOIVOTTAA KAIKILLE HYVÄÄ LOPPUKESÄÄ JA SYKSYÄ.
TOIVOTTAVASTI TAVATAAN TAAS ENSIKESÄNÄ.

Omasta ja Pitäjänteatterin puolesta: Mani Luukkanen, alias Selma Kaappinen

Mani

Noitatohtorointia

Tulevan kesän produktio on jo täydessä käynnissä. Tällä kertaa näytelmäksi valittiin Kari Kitusen kirjoittama ”Noitatohtori”. Näytelmän ohjaa vanha ystävämme Matti Muhonen, roolijako on suoritettu ja näyttelijät aloittavat erilaisten persoonien kaivamisen omasta arkiminästään.

Lisää tietoa tulossa alkukeväästä 🙂

Uutta tuotantoa aloitellaan, kohti kesää 2015

Kun on pöly laskeutunut viime kesästä, karonkat pidetty ja talven lumia odotellessa, pitäjänteatterilaiset availevat jo uutta käsikirjoitusta 🙂 Ensimmäinen lukuilta on pidetty, eli näytelmä on valittu, ohjaaja saatu ja roolijakoa mietitty. Tästä se taas lähtee.

Kesäksi 2015 on tarjolla nyt hiukan kevyempää aineistoa verrattuna pariin menneeseen kesään. Silti on odotettavissa konservatiivistä ajattelua horjuttavaa ”tavaraa”, ravistellaan asenteita ja kaivetaan naurunryppyjä silmäkulmiin. Lisää tietoa tulossa vuodenvaihteen jälkeen 🙂

Ka, Karonkka :-)

Pistetään kesä nyt kokonaan pakettiin ja vietetään jo perinteeksi muodostunut Karonkka. Mukavaa yhdessäoloa teatteriporukalla, syötävää ja juotavaa, saunomista ja menneen kauden muisteloita 🙂

Sää näyttää myös suosivan, eli luonnon helmaan matkamme käy. Hyvää syksyä kaikille.

Hanhjärvi hiljenee

Jälleen hieno kausi takana, Pitäjänteatterilaiset aloittavat ansaitun loman teatterihommista. Tosin esityspaikan siistiminen ja tarpeiston varastointi odottaa alkavaa viikkoa.

Tämän kesän Pietar Makkonen -näytelmä on saanut loistavaa palautetta niin yleisöltä kuin arvostelijoiltakin. Yleisö on ollut ihastunut näytelmän ajan hengestä (1850-lukua), esittäjäjoukon taitotasosta ja eritoten musiikista ja lauluista. Musiikillisesta puolesta valtava kiitos Sirkka Kososelle ja Eila Hartikaiselle. Perriin Tytöt ovat tehneet loistavaa työtä laulujen sävellyksissä  ja niiden harjoituttamisessa. Ihan kaikki teatterilaiset eivät ole varustettu parhaalla mahdollisella laulutaidolla, mutta silti kuoro-osuudet soivat kauniisti kaikissa esityksissä. Roolituksella saatiin myös todella taitavat laulajat hienosti esiin. Näytelmän sisällöstä iso kiitos menee kirjailija Vesa Luukkoselle käsikirjoituksesta, Kimmo Lavasteelle upeasta ja kärsivällisestä ohjauksesta. Lavastus ja varsinkin puvustus on myös saanut suitsutusta joka suunnalta, Seija Kiuru loihti jälleen kerran uskomattoman kavalkaadin näytelmän henkeen sopivia rooliasuja. Ja kiitos Iida Silvennoinoiselle niistä lukemattomista tunneista ompelukoneen äärellä, työn jälkeä kelpaa esitellä kenelle tahansa. Ja varsinaiset tuki ja turva -naiset, kuiskaajamme Mirja ja Päivi varmistivat, että joskus vähän haussa olleet vuorosanat löysivät paikkansa.

Näyttelijäjoukko suoriutui tehtävistään hienosti, vaikka säätila meinasi välillä pistääkin kapuloita rattaisiin. Makkosen pariskunta luovi parisuhdekiemuroiden ja vierailijajoukon karikoissa hienosti, veljesten eripura ja sovitteluyritykset hoituivat sopivan napakasti, piiat ja kylän naiset pistivät asioita järjestykseen räväkällä otteellaan. Kokin pariskunnan naseva ja napakka kinastelu oli kerta toisensa jälkeen dynaamista ja räiskyvää, Lönnroth vakuutti arvovallallaan ja kirkkoherra Neovius oli virallisuudessaan loistava. Kylän isännät/rengit olivat sopivasti leppoisia. Pikanttina eksanttina taiteilija Budkowski antoi oman kansainvälisen tuulahduksen supisuomalaiseen elämänrytmiin.

Pitkähkö ja osin työläs kausi on nyt takana, ja jälleen kerran on todettava, Kerimäen Pitäjänteatteri on erinomainen harrastajateatteri, kaikilta osa-alueiltaan. Harmiksemme ohjaaja Kimmo Lavaste totesi päätösesityksen jälkeen, että tämä oli näillä näkymin hänen viimeinen ohjauksensa… mutta haluamme silti alleviivata lauseesta sanat ”näillä näkymin” eli tuossahan on kuitenkin vielä savolainen takaportti olemassa 🙂

Nyt kuitenkin Hanhjärvi hiljenee, loistavaa loppukesää kaikille.

Esityksissä ollaan

Ensimmäinen viikonloppu takana, kolme esitystä hoidettu.

Esitykset on onnistuneet hienosti, koko joukko on ylittänyt itsensä kerta toisensa jälkeen. Ensi-illan arvostelut oli hyvinkin positiiviset, sellaisia on aina mukava lukea. Yleisömäärä on ollut valitettavasti vähän alakanttiin, toivotaan että arvostelut ja ”puskaradio” kerää lisää katsojia, tähänastisista esityksistä on kuitenkin saatu yleisöltä erittäin kiitollista ja kannustavaa palautetta.

”On harvinaista että kesäteatterissa on näin kaunista kuorolaulua”.

”Turistina tänään tultiin, ja ajateltiin jatkaa saman tien matkaa, mutta onneksi jäätiin ja tultiin katsomaan”.

”Monesti kesäteatterissa pitää miettiä, että lähteekö kesken pois. Tänään ei tarvinnut, kiitos, upea esitys”.

Meillä on kesäteatterissa kesäteatterin henki ja tekemisen meininki, hyvällä otteella harrastajaporukka vetää ja itsellemme ehkä tärkeimpänä on se, että tekeminen on varsinkin esitysjaksolla mukavaa (.. jos tosin on myös perhosia vatsassa).

Esityksiä on vielä viisi jäljellä, eli eikun ”puskaradiot” soimaan ja tervetuloa katsomaan aitoa suomalaista kesäteatteria 🙂

Laulahettaan vähäsen…

Eilan ja Sirkan avustuksella koko joukko pänttää vuorosanojen lisäksi myös laulujen sanoja ja säveliä hiusjuuret höyryten. Luvassa on siis laulua moniäänisesti, kaikki on mukana omalla persoonallisella tyylillän 🙂

”Koreografiat” alkaa muotoutua, askelkuviot ja tulo- sekä poistumisreitit painuu pikkuhiljaa mieliin ja teletappimaisella ”uudestaan uudestaan” mentaliteetilla tuokin homma hoitunee.

Samoin lavastaja Seijalla on nyt kiireisimmät hetket meneillään, rekvisiittaa etsitään kuumeisesti. Näytelmän tapahtumien ajankohta 1700-1800 -luvun taitteessa tuottaa oman hankaluutensa, sen ajanjakson tavaroiden, vaatteiden ja jalkineiden löytyminen ei ole kaikkein helpoimpia tehtäviä. Mikäli lukijoilla on hyviä ehdotuksia rekvisiitan löytämiseksi, vinkit otetaan kiitollisena vastaan. Mutta kuten on aiemminkin huomattu, Seija on melkoinen velho loihtimaan lavasteet kuntoon.

Näillä mennään nyt, toivotaan säänhaltijan suosiota sekä harjoitusjaksolla että eritoten sitten kun esitykset alkaa.