Jälleen hieno kausi takana, Pitäjänteatterilaiset aloittavat ansaitun loman teatterihommista. Tosin esityspaikan siistiminen ja tarpeiston varastointi odottaa alkavaa viikkoa.
Tämän kesän Pietar Makkonen -näytelmä on saanut loistavaa palautetta niin yleisöltä kuin arvostelijoiltakin. Yleisö on ollut ihastunut näytelmän ajan hengestä (1850-lukua), esittäjäjoukon taitotasosta ja eritoten musiikista ja lauluista. Musiikillisesta puolesta valtava kiitos Sirkka Kososelle ja Eila Hartikaiselle. Perriin Tytöt ovat tehneet loistavaa työtä laulujen sävellyksissä ja niiden harjoituttamisessa. Ihan kaikki teatterilaiset eivät ole varustettu parhaalla mahdollisella laulutaidolla, mutta silti kuoro-osuudet soivat kauniisti kaikissa esityksissä. Roolituksella saatiin myös todella taitavat laulajat hienosti esiin. Näytelmän sisällöstä iso kiitos menee kirjailija Vesa Luukkoselle käsikirjoituksesta, Kimmo Lavasteelle upeasta ja kärsivällisestä ohjauksesta. Lavastus ja varsinkin puvustus on myös saanut suitsutusta joka suunnalta, Seija Kiuru loihti jälleen kerran uskomattoman kavalkaadin näytelmän henkeen sopivia rooliasuja. Ja kiitos Iida Silvennoinoiselle niistä lukemattomista tunneista ompelukoneen äärellä, työn jälkeä kelpaa esitellä kenelle tahansa. Ja varsinaiset tuki ja turva -naiset, kuiskaajamme Mirja ja Päivi varmistivat, että joskus vähän haussa olleet vuorosanat löysivät paikkansa.
Näyttelijäjoukko suoriutui tehtävistään hienosti, vaikka säätila meinasi välillä pistääkin kapuloita rattaisiin. Makkosen pariskunta luovi parisuhdekiemuroiden ja vierailijajoukon karikoissa hienosti, veljesten eripura ja sovitteluyritykset hoituivat sopivan napakasti, piiat ja kylän naiset pistivät asioita järjestykseen räväkällä otteellaan. Kokin pariskunnan naseva ja napakka kinastelu oli kerta toisensa jälkeen dynaamista ja räiskyvää, Lönnroth vakuutti arvovallallaan ja kirkkoherra Neovius oli virallisuudessaan loistava. Kylän isännät/rengit olivat sopivasti leppoisia. Pikanttina eksanttina taiteilija Budkowski antoi oman kansainvälisen tuulahduksen supisuomalaiseen elämänrytmiin.
Pitkähkö ja osin työläs kausi on nyt takana, ja jälleen kerran on todettava, Kerimäen Pitäjänteatteri on erinomainen harrastajateatteri, kaikilta osa-alueiltaan. Harmiksemme ohjaaja Kimmo Lavaste totesi päätösesityksen jälkeen, että tämä oli näillä näkymin hänen viimeinen ohjauksensa… mutta haluamme silti alleviivata lauseesta sanat ”näillä näkymin” eli tuossahan on kuitenkin vielä savolainen takaportti olemassa 🙂
Nyt kuitenkin Hanhjärvi hiljenee, loistavaa loppukesää kaikille.